Miksi Ositum Oy analysoi kaikki asbestinäytteet elektronimikroskooppisesti?

 

Ositum tekee kaikki asbestikuituanalyysinsä elektronimikroskooppisesti. Elektronimikroskooppi kykenee antamaan jopa n. 100.000-kertaisen suurennoksen, mikä on selkeästi valomikroskooppia enemmän. Elektronimikroskoopin kuva on myös erottelukyvyltään parempi kuin valomikroskoopin, ja asbestin lopullinen tunnistaminen tehdään energiaspektrin avulla; valomikroskopoinnissa tunnistaminen tapahtuu vain kuidun ulkonäön perusteella, mikä ei ole läheskään aina varma kriteeri oikean analyysituloksen saamiseksi. Ositumin asbestianalyysit ovat myös akkreditoituja (FINAS, T261), mikä tarkoittaa puolueetonta todistusta kuitujen luotettavasta ja varmasta tunnistuksesta.

 

STM:n Asumisterveysasetuksen soveltamisohje (Osa III, Asumisterveysasetus § 14-19) toteaa seuraavaa: ”Asbestikuitujen esiintymistä pinnoille laskeutuneessa pölyssä pidetään toimenpiderajan ylittymisenä. Sisäilman asbestikuitujen pitoisuus ei saa ylittää 0,01 kuitua/cm3.” Kuutiometriä kohden tämä on 10.000 kuitua. Esimerkiksi toimistotilassa, joka on kooltaan 20 m x 20 m x 2,5 m, tämä merkitsisi yhteensä 10 miljoonaa kuitua, mikä on Ositumin näkemyksen mukaan merkittävä määrä.  Asetus kuitenkin myös toteaa edellä, että pintapölyssä kuituja ei saisi olla yhtään, mikä on tulkintana hieman ristiriitaista. Asbesti tiedetään vakavia keuhkosairauksia aiheuttavaksi aineeksi, minkä takia sen oikea tunnistaminen pieninäkin pitoisuuksina on erittäin tärkeää. Pitoisuuden lisäksi kuitutyypin tunnistus on tärkeää, koska hyvin pienet kuidut kulkeutuvat keuhkoihin vahingollisesti. Esimerkiksi vinyylilaatassa esiintyvä haitallinen krysotiili-asbestikuitu on kooltaan niin pientä, että sen luotettava tunnistaminen pelkän valomikroskoopin avulla on lähes mahdotonta (ks. kuvat 1, 2 ja 3). Pelkän valomikroskoopin avulla tehdyt analyysit eivät siis ole asbestikuitujen pienuuden ja monimuotoisuuden takia läheskään aina varmoja eikä niitä voida suositella kuitujen tunnistamiseksi luotettavasti.

 

 

Kuva 1. Elektronimikroskoopin antama kuva (1.000-kertainen suurennos) vinyylilaatassa esiintyvästä haitallisesta krysotiilista. Tällä suurennoksella, joka on tyypillinen myös valomikroskoopille, ei krysotiilia pysty vielä havaitsemaan.

 

 

Kuva 2. Elektronimikroskoopin antama kuva (25.000-kertainen suurennos) vinyylilaatassa esiintyvästä haitallisesta krysotiilista. Nyt erittäin pienen, noin kahden mikrometrin pituisen, kuidun ääriviivat ja terävän muodon erottaa jo helposti.

 

 

Kuva 3. Krysotiilin elektronimikroskooppianalyysin energiaspektri, jossa esiintyvien alkuaineiden ja niiden suhteiden perusteella tämä asbestikuitu voidaan tunnistaa juuri krysotiiliksi.

 

 

 

Takaisin

Käytämme sivustollamme evästeitä. Jatkamalla sivustolla, hyväksyt evästeiden tallentamisen laitteellesi. Lisätietoja